Olen tehnyt työtä kestävän kehityksen ja yritysvastuun parissa jo viiden vuoden ajan, ja miettinyt erilaisia vastuullisuusasioita- ja näkökulmia päivittäin. Silti, juuri vaatteiden vastuullinen kuluttaminen on mielestäni ollut vaikea tehtävä.

 

Rakastan muotia, pidän vaatteista. Rakastan uusien vaatteiden tuoksua (kemikaaleja), ei siitä pääse mihinkään. Vaatekaupassa kaikki vaatteet on aseteltu siististi omiin tankoihinsa. Vuosikausia hautasin pääni hiekkaan, kieltäydyin miettimästä omia vastuullisuusvalintojani juuri vaatteiden kulutusta ajatellen. Ajattelin usein ”Äh, ei se nyt haittaa, jos tämän kerran ostan nämä halvat housut (joiden tiedän kuluttaneen luonnonvaroja, ja joiden näen olevan valmistettu Bangladeshissä – tuskin kovin hyvissä työolosuhteissa) KOSKA KYLLÄHÄN KAIKKI  MUUTKIN!”

 

Suurin ongelma minulle on ollut se, etten ole löytänyt hyviä vaihtoehtoja muotiketjujen tarjonnalle. En myöskään ollut tehnyt aktiivista päätöstä alkaa o i k e a s t i miettimään omia valintojani.

 

Sain ensimmäisen lapseni keväällä 2014 ja olen sen jälkeen pysytellyt enemmän tai vähemmän akselilla koti-leikkipuisto(-työ), mikä on vaikuttanut vaatekaappini sisältöön dramaattisesti. Entisestä himoshoppaajasta muokkautui hitaasti mutta varmasti se ”ei mulla oikeasti ole mitään päällepantavaa”. Ostokset vain unohtuivat, eikä niillä kivoilla vaatteilla nyt niin tarve ollutkaan siellä leikkipuistossa.

 

Mutta, takaisin työelämään palatessani aloin tarkastella omaa vaatekaappiani toisin silmin. Tarvitsin vaatteita – aika paljon vaatteita. Suurin osa vanhoista vaatteista eivät enää sopineet minulle mallinsa puolesta, tai olivat niin nuhjuuntuneet kotikäytössä, ettei niistä enää olisi ihmistenilmoille. Minun piti siis uusia vaatekaappini!

 

IHANAA – ajatteli vanha himoshoppaaja minussa. APUA ajatteli pihi äitiyslomalainen minussa. Mutta ennen kaikkea MITEN?

 

Capsule wardrobe vai second hand?

 

Koska tarvittavien vaatteiden määrä oli tapauksessani niin suuri, ajauduin erilaisiin netin kirppisryhmiin jo pelkän taloudenpidon näkökulmasta. Huomasin pian, että käytettynä pystyin hankkimaan itselleni hyviä ja laadukkaita vaatteita, jotka maksoivat tuolloin suunnilleen saman verran, kuin ketjuista ostetut vaatteet uusina. Nerokasta.

 

Toinen tuttavuus oli ns. Kapsyylivaatekaappi, joka perustuu siihen, että karsitaan kaikki turhat vaatteet pois. Vaatekaappi koostuu n. 30-40 vaatekappaleesta, jotka yleensä kaikki sopivat enemmän tai vähemmän yhteen. Innostuin kapsyyligarderoobin ideasta ensin, ja karsinkin pois lähes koko vaatekaappini sisällön. Huomasin kuitenkin asiaa opiskellessani, etten ole tarpeeksi minimalistinen omistaakseni vain yhdet farkut, yhdet mustat housut, yhden kauluspaidan jne. Suurin osa kapsyylien harrastajista pitäytyy skandinaavisen minimalistisiin musta-valkoisiin asuihin. Se ei ole minulle. Haluan näyttää persoonallisuuttani joskus jopa niillä kreiseillä väreillä, joskus taas tyylikkään mustavalkoisella asulla.

 

Siihen sitten päädyin – asian tiedostamiseen. Haluan käyttää ja omistaa vaatteita, joista todella pidän, ja joita haluan ja voin käyttää kauan. Haluan tyylikkään perusvaatevaraston, josta löytyy päällepantavaa eri tilaisuuksiin. En halua joutua juoksemaan ketjuliikkeeseen lauantaiaamuna paniikkiostamaan mekkoa, koska illalla on 50-vuotissynttärit. Haluan ajattoman vaatekaapin. Suosin käytettyä. Jos ostan uutta, on sen oltava mahdollisimman vastuullista. Ei se määrä, vaan laatu.

 

Tässä sitä siis ollaan. Haluan jakaa tietoa omasta matkastani ja toivottavasti inspiroida jotakuta muuta muuttamaan omia kulutustottumuksiaan. Haluan muuttaa maailmaa yksi vaate kerrallaan.

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/19111599/?claim=3rh3v9q82j7″>Follow my blog with Bloglovin</a>